Tiistaina 25. tammikuuta 2011 Jämijärven seurakunta järjesti yhdessä lähetysyhdistys Afrikan Risri ry:n kanssa afrikkalaisen päivän. Tapahtumassa  vierailivat lähetystyöntekijäpariskunta Riitta ja Timo Lappalainen Namibian Ambomaalta.

Riitta työskentelee Namibian ev.-lut. kirkon ompelimossa, joka tuottaa liturgisia asuja kirkon työntekijöille sekä AFRICA-FASHION -vaatemallistoa. Tätä vaatemallistoa pääsivät esittelemään muotinäytöksessä isoset Jonna, Emmi-Lotta, ja Essi. Täytyykin todeta, että heissä on huippumalli ainesta.  Jopa minäkin pääsin mallin tehtäviin mukaan, vaikka se ei kuulunutkaan alkuperäiseen käsikirjoitukseen. Hauskaa se oli, ja vaatteet tekivät kauppansa. Minullakin on parasta aikaa esittelemäni ja ostamani paita päällä, aitoa Afrikka-marimekkoa.  Eikä mikään ihme, sillä mallisto on saanut hyvän vastaanoton Suomessa.

Vaatteissa oli kauniit käsinmaalatut hintalaput

 

Kuvassa:Ompelimossa työskentelevät Wilhelmina, Riitta, Elina ja Selma
(Kuva Timo Lappalainen)

Africa-Fashion on yhteistyössä Namibian evankelis-luterilaisen kirkon kanssa perustettu ompelimo, joka sijaitsee Ambomaalla Oniipan kylässä. Mallisto on afrikkalais-eurooppalaista ja sitä tuotetaan Suomen markkinoille. Ompelimo työllistää kolme paikallista ompelijaa. Ompelimon tuotteista saaduilla tuloilla tuetaan yhteistyöseurakuntien lähetystyön, Namibian evankelis-luterilaisen kirkon ja Onanjodkwen sairaalan silmäklinikan toimintoja.

 

Kuvassa: Silmäklinikan henkilökuntaa
(Kuva Timo Lappalainen)

Timo kertoi mielenkiintoisia asioita ja näytti kuvia eläimistä, joita on viisainta ihailla kauempaa. Samalla katsottiin afrikkalaisia esineitä ja täytyy todeta, että he jos ketkä osaavat kierrättämisen jalon taidon. Trangian sukulainen, tölkeistä tehty retkikeitin oli oikea säilyketölkkien uusi elämä. Poikia kiinnosti enimmäkseen keihäät, nuolet ja muut miehiset työkalut ja välineet. Käsin punotuissa koreissa näkyy kädentaitojen lahja.

Tapahtumaan kuului myös afrikkalais-jämijärveläinen lasten taidenäyttely, jossa esillä oli pohjois-namibialaisen Oniipan kylän ja Jämijärven koululaisten (Keskus koulun 4 lk:n ja Suurimaan koulun 4lk:n) piirustuksista koottu näyttely. Aiheena on ”minun kotini, kouluni ja kaverini”. Tässä muutamia kuvia.

Jämijärveläiset koululaiset totesivat, Namibialaisessa Oniipan koulussa on liputuspäivä joka päivä ja koululaisilla on koulupuvut, toisin kun täällä Suomessa.

Afrikkalaisten iho on tumma, huulet paksummat ja nenä isompi. Tämä korostuu myös piirustuksissa. Suomalaiset ovat vaaleita ja palavat helposti auringossa punaisiksi. Hiukset ovat myös erilaiset. Mutta olemmeko lopuksi niin erilaisia? Meillä on sama määrä ruumiin osia ja samassa kohdassa. Olemme erilaisia, mutta silti samanlaisia.

Jumala on vain luonut meidät erilaisiksi. Olisi tosi tylsää, jos olisimme kaikki painettu samalla muotilla. Erilaisuus on rikkautta, Jumalan kekseliäisyyttä. Jokainen elävä olento on ainutlaatuinen. Sinussa ja minussa on Jumalan sormenjälki.

Perheitä on erilaisia, pieniä ja suuria. Suomalaiseen perhekulttuuriin luetaan myös lemmikkieläimet, siksi ne yleensä mainitaan nimeltä ja niitä sanotaan perheenjäseniksi. Lemmikkien hyvinvoinnin eteen tehdään myös kaikki mahdollinen, kuten viedään eläinlääkäriin. Afrikkalaisessa perhekulttuurissa lemmikkieläin kulttuuri ei ole niin voimakasta kuin täällä Suomessa.

Afrikassa ei ole lunta, mutta silti sielläkin voi lasketella. Aika jännää. Afrikkalaiset lapset voivat lasketella suurilla hiekkadyyneillä. He laskettelevat hiekkalasketteluun tarkoitetulla laudalla, jonka päälle he hyppäävät mahalleen korkealla dyynillä ja laskevat hurjaa vauhtia alas. Niin kuin pulkalla laskisi liukasta, jäistä mäkeä alas.

Kiitos tästä päivästä, se oli kiva!

www.okumona.fi

 

 

Otin tämän vanhan blogin taas käyttöön. (Kunpa vain muistaisin päivittää sitä...) Tämä on siis ollut jo käytössä aiemmin, eri seurakunnassa vain. Tähän jatkan nykyisestä, joten juttuja ja kuvia tulee koru- ja askartelukerhosta sekä muista varhaisnuorten tapahtumista ja tilaisuuksista. Pysykää kanavalla :)

          

Heipä hei pitkästä aikaa. Tammikuun ensimmäinen kerho on pidetty ja luovuus huipentui jälleen, mitä upeisiin töihin. Tässä on osa Fimo ja Kernit massoista tehtyjä avaimenperiä, magneetteja, kaulakoruja ja koristeita. Kaikki työt eivät halunneet kuvaan, joten tässä innokkaimmat.

Kuivalla ja poutaisella säällä etanoita ei yleensä näy missään. Heti sateen tullessa ne ryömivät esiin piilopaikoistaan. Nämä etanat viihtyvät mitä ilmeisemmin sisätiloissa, kiinnittyneenä rautaisiin juttuihin. Kerrotaan, että etanat raastavat karheilla kielillään pehmeitä kasvinosia ja syövät pyöreitä koloja vaikkapa kypsiin mansikoihin. Mistähän nämä etanat pitävät?

Etanojen tapaaminen.

Tämä koru ei ole mikään tahansa koru. Onhan siinä magneetti ja tarttuukin sutjakkaasti kiinni kaikkeen, mihin magneetti tarttuu. Toisaalta tällainen kaulakoru on varmasti kiva, mutta toisaalta voi tuottaa pientä harmiakin. Vaikkapa, kun pitäisi pukea takkia päälle, jää kiinni naulakkoon :)

Upea, värikäs riipus

Massat ovat siitä hauskoja, että niistä voi tehdä kaikenlaista, vaikkapa tällaiset hienot ja värikkäät avaimenperät. Noita kyllä kehtaa pitää avaimissa. Ei monella olekaan näin värikkäitä periä. Kuvassa on vielä yksi iso pallo, joka on tehty Das-massasta ja muutama paperihelmi. Kerhoväki toivottaa kaikille oikein hyvää uutta vuotta :)

 

Aiempaa askartelua

Kerhohuoneen hyllyssä on ollut viime vuonna tehtyjä esineitä. Tässä onkin hyvä tilaisuus esitellä ne vielä.

Das-massasta tehty taulu, jossa jokaiselle on tärkeä viesti :)

Lähimmäisen rakkaus, se on se tärkeä asia. Sydämet vain lentelee :)

Kevättä odotellessa: ...Kukkasilla kukkulat, sä Herra kaikki vyötät...

Tässä on hieno, tasainen pallo. Tämä voi olla vaikkapa paperipaino :)

Öhöm, kukahan tämä on tehnyt? Ohjaajakin halusi kokeilla :)

Kerhohuoneen hylly notkuu upeista kivimaalauksista

Syksyllä keräsimme ulkoa mieluisia kiviä tähän maalaustuokioon ja sieltähän syntyi vaikka mitä, möröstä maisemiin :)
Tässä on kunnon kivi ja niin upea maisema. Oikein jo haaveilee kesästä, kun tätä katsoo. Kivi on muuten aika iso, ei meinannut mahtua hyllyyn kunnolla. Näin sylissä se on kuvauksellisempi.

Mitähän vielä esittelisin. Niin, todellakin! Meidän oravat! Kaksi oravista oli rohkeita ja halusivat päästä kuvaan. Näihin me sitten kiinnitämme tarran jokaisesta kerhokerrasta. Hauskaa kerhoilua!

 
Sininen orava. Huomatkaa hienot koristeet kädessä :)

Punainen orava ja ensimmäinen kerhokerta-tarra mallia 2008 :)

Mukavaa kerhoilua ja hauskaa tammikuuta.
Palaillaan taas uusilla jutuilla :) Mitähän ensikerralla?

Piirustusaiheemme oli vapaa, ja putkahtipa sinne muutama piparkakkutalokin. Vaikka on vasta lokakuun puoliväli, niin ajatukset olivat jo joulussa ja sen tunnelmissa. Siitä kertookin ruskea mökki koristeineen ja sokerikuuset, joiden makeus korostuu suklaista taivasta vasten.

 

 

 

 

                                                                                                                     

 

Kädet olivat myös inspiraation lähteenä. Kädet ovatkin näkyvä osa Sinua – et peitä niitä vaatteilla, paitsi talvella ulkona. Pääsääntöisesti kädet ovat esillä koko ajan. Tiesitkö, että kädet ovat osa persoonallisuutta, ja ne kertovat paljon eletystä elämästä ja elintavoista. Ne viestivät Sinusta enemmän kuin ehkä tulet ajatelleeksi!

 

 

 

                                                                                                                          

 

Kaiken väriset ja kokoiset kissat leikkivät mielellään, varsinkin nuorina, mutta harjoittelevat aikuisinakin leikkimällä saalistusta. Kissa on siisti eläin, se pitää itsensä puhtaana nuolemalla turkkinsa. Tyytyväisenä kissa kehrää.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

 

                                                                                                                            

 

Dinosaurus on liskoa muistuttava eläin, joita on erivärisiä, -näköisiä ja -kokoisia. Tämä vihreä dinosaurus pitää autojen rouskuttelusta. Mahtaakohan mennä vatsa sekaisin?

 

 

                                                                                                                          

 

Urheiluauto on autotyyppi, joka on suunniteltu "urheilulliseksi". Tämä auto on todella urheilullinen, josta kertoo myös auton menevä väritys. Tässä autossa on varmasti tehokas moottori, joka ei muuten ole välttämätöntä, sillä suurien tehojen lisäksi olennaista on myös auton kokonaisvaltainen dynaaminen käytös ja alustan sekä jarrujen sovittaminen moottorin ominaisuuksiin sopivaksi. Tässä autossa on varmasti näitä kaikkea. Toivottavasti tämä upea auto ei kuulu edellisen dinosauruksen ruokalistalle. 

 

 

                                                                                                                        

 

Metsä on elinympäristö, biotooppi, joka koostuu pitkistä yleensä puurunkoisista kasveista, joiden latvuskerros muodostaa melko yhtenäisen peitteen ja joiden seassa esiintyy lyhyempiä kasveja muodostaen alempia kerroksia. Metsä tarjoaa myös monelle isolle ja pienelle vipeltäjälle asuinpaikkoja. Keitähän täällä metsässä mahtaa asua?

 

 

"Me ainakin", vastaavat kaksi iloista ja hyvin muodostunutta peikkoa. Tiesittekö, että Viron kielessä sanan peikko vastine peikmees tarkoittaa sulhasta?

 

 

 

                                                                                     

 

 

Pääkallo on selkärankaisten aivoja suojaava luinen tai rustoinen kuori. Useimmiten pääkallossa on silmäkuopat silmämunia varten ja reiät sieraimille. Pääkallo on monien mielestä näyttävin osa ihmisen luurankoa, sillä siihen kuuluvat ihmisten välisessä viestinnässä tärkeät kasvot. Minkähänlaiset kasvot tällä pääkallolla on? Runsaiden värien käytöstä päätellen, varmaankin hyvin iloiset ja ilmeikkäät.

13 innokasta kerholaista löysin tiensä kerhotilaan. Ihastelimme hartauden yhteydessä syksyistä maisemaa ja sen upeaa väriloistoa, jonka ikuistimme paperille vesiväreillä ja puhallustekniikalla. Syksyisistä taideteoksista todellakin huokuu syksyn värikkäät ja lämpimät värit.